Usein syy ei ole siinä, mitä sanoit, vaan taustalla on se, millainen tunnelma tilanteeseen syntyi.

Joskus tuntuu siltä, että teini ärsyyntyy ihan kaikesta.

Kysyt tavallisen kysymyksen ja saat vastaukseksi silmien pyörittelyn. Ehdotat jotain täysin neutraalisti ja tunnelma muuttuu sekunnissa. Tai sanot saman lauseen, jonka olet sanonut kymmeniä kertoja aiemminkin, mutta tällä kertaa nuori vastaa terävästi tai vetäytyy kokonaan.

Moni vanhempi jää tällaisen hetken jälkeen pohtimaan, mitähän sitä taas tuli sanottua väärin.

Ymmärrän sen hyvin, koska ajattelin itsekin pitkään samalla tavalla. Kuvittelin, että jos vain löytäisin paremmat sanat (ja olisin jollain ilveellä vähemmän ärsyttävä), keskustelut menisivät helpommin.

Vuosien aikana olen kuitenkin huomannut jotakin kiinnostavaa sekä vanhempien että nuorten kanssa keskustellessani.

Usein ratkaisevin hetki ei ole se, mitä sanottiin, vaan ratkaiseva hetki tapahtuu jo ennen ensimmäistä sanaa.

Nuori kuulee enemmän kuin sanat

Vanhemmat käyttävät paljon aikaa oikeiden sanojen pohtimiseen. Nuori ei kuitenkaan vastaanota viestiä pelkkien sanojen kautta.

Hän huomaa, tulitko tilanteeseen kiireellä vai rauhassa. Hän huomaa huokauksen, ilmeen, äänensävyn ja sen, ovatko ajatuksesi oikeasti tässä ja nyt - vai jo seuraavassa työpalaverissa, illan harrastuksissa tai huomisen tehtävälistassa.

Harva nuori osaa pukea tätä sanoiksi. Silti heidän hermostonsa lukee näitä viestejä jatkuvasti - ja myös reagoi tiedostamatta.

Siksi sama lause voi tuntua yhtenä päivänä lämpimältä ja toisena arvostelevalta, vaikka sanat eivät olisi muuttuneet lainkaan.

Sama kysymys voi jättää täysin erilaisen jäljen

Kuvitellaan kaksi tavallista arjen hetkeä.

Vanhempi kysyy molemmissa tilanteissa: "Miten päivä meni?"

Ensimmäisessä tilanteessa hän istahtaa hetkeksi alas, katsoo nuorta rauhassa ja jää odottamaan vastausta ilman kiirettä.

Toisessa tilanteessa sama kysymys tulee samalla, kun astioita nostellaan tiskikoneeseen, puhelin värisee pöydällä ja mielessä pyörii kaikki se, mitä illan aikana pitäisi vielä ehtiä tehdä.

Sanat ovat täsmälleen samat ja silti nuoren kokemus voi olla täysin erilainen.

Juuri tästä syystä uskon, että vanhemmuudessa tunnelma vaikuttaa usein enemmän kuin täydellisesti muotoillut lauseet.

Ärsyyntyminen ei aina kerro, että olet tehnyt jotain väärin

Tämä on yksi helpottavimmista asioista, joita olen itse oppinut vanhempana.

Kun teini reagoi voimakkaasti, ensimmäinen ajatus on helposti, että nyt tuli taas mokattua.

Todellisuudessa nuoren ärsyyntyminen kertoo usein paljon muistakin asioista kuin juuri siitä hetkestä. Takana voi olla kuormittava koulupäivä, ristiriita kaverin kanssa, pettymys, huono yö tai yksinkertaisesti se, että oma hermosto käy jo valmiiksi ylikierroksilla.

Vanhempi näkee vain sen viimeisen pisaran.

Siksi kaikkea nuoren ärtymystä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.

Samalla on hyvä muistaa, että meillä aikuisilla on valtavan suuri vaikutus siihen, jatkuuko tilanne samalla kierroksella vai alkaako se vähitellen rauhoittua.

Yhteys rakentuu jo ennen keskustelua

Tämä on yksi syy siihen, miksi puhun niin paljon välihetkistä.

Moni ajattelee, että yhteys rakentuu silloin, kun käydään pitkiä keskusteluja tai ratkaistaan isoja ongelmia yhdessä.

Oma kokemukseni on toisenlainen.

Yhteys alkaa rakentua jo paljon aikaisemmin. Se rakentuu siinä tavassa, jolla tulemme tilanteeseen. Siinä, pysähdymmekö hetkeksi ennen kuin alamme puhua. Siinä, miten nuori saa tilaa ja millaisen tunteen nuori saa jo ennen ensimmäistä sanaa.

Usein juuri nämä kaikkein tavallisimmat hetket ratkaisevat sen, tuntuuko keskustelun aloittaminen turvalliselta vai raskaalta.

Ja siksi uskon, että nuori ei reagoi pelkästään siihen, mitä vanhempi sanoo.

Hän reagoi siihen, millaista hänen on olla vanhemman seurassa juuri siinä hetkessä.

Kokeile tätä tänään

Seuraavan kerran, kun olet aloittamassa keskustelua nuoren kanssa, älä mieti ensimmäisenä, mitä aiot sanoa.

Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi: Millaisen tunnelman vien mukanani tähän hetkeen?

Usein juuri siihen kysymykseen vastaaminen muuttaa keskustelua enemmän kuin yksikään täydellisesti valittu lause.