Kun nuori ilmoittaa aamulla, ettei aio mennä kouluun, vanhemman kehossa ehtii usein tapahtua paljon ennen kuin mieli on edes mukana. Ärsytys nousee, monet huolet vilistävät mielessä ja samalla pitäisi ehtiä töihin, vastata viesteihin ja tehdä nopeasti jokin päätös, joka ei ainakaan pahentaisi tilannetta.

Ensimmäinen reaktio on helposti painostaa, perustella tai ryhtyä selvittämään asiaa siinä eteisessä. Vaikka tarkoitus on hyvä, juuri se kiireinen kouluaamu on harvoin paras hetki ratkaista koko ongelmaa.

Tärkeintä on ensin laskea tilanteen kierroksia sen verran, että seuraava mahdollinen askel löytyy. Se ei tarkoita koulupoissaolon hyväksymistä tai sitä, että nuori saa yksin päättää, meneekö hän kouluun. Se tarkoittaa, ettei vaikeaan tilanteeseen lisätä enää yhtä taistelua.

Lyhyesti

Jos nuori ei halua mennä kouluun, pyri ensin laskemaan tilanteen kierroksia. Selvitä rauhallisesti, mikä kouluun lähtemisessä tuntuu vaikeimmalta, ja pidä samalla kiinni siitä, että koulunkäynti on tärkeää. Jos tilanne toistuu, poissaoloja kertyy tai nuoren vointi huolestuttaa, ota koulu ja opiskeluhuolto mukaan mahdollisimman varhain.

Miksi nuori ei halua mennä kouluun?

Kouluun lähtemisen vaikeus ei automaattisesti tarkoita, että nuori olisi laiska, välinpitämätön tai yrittäisi vain päästä helpommalla. Samalta näyttävän käytöksen taustalla voi olla hyvin erilaisia syitä.

Nuori saattaa olla väsynyt tai hänen vuorokausirytminsä voi olla sekaisin. Koulussa voi olla kiusaamista, yksinäisyyttä, vaikea ihmissuhde, oppimisen haasteita tai pelkoa epäonnistumisesta. Joskus tietty oppitunti, opettaja, koe, ruokailu tai välitunti tekee juuri tietystä päivästä erityisen vaikean. Taustalla voi olla myös ahdistusta, sosiaalista kuormitusta tai tunne siitä, ettei koko koulunkäynnissä ole enää mitään järkeä.

Mielenterveystalo muistuttaa, että koulupoissaolot kehittyvät usein jatkumona: ennen näkyviä poissaoloja kotona on saatettu jo pitkään huomata kouluun lähtemisen vastustelua. Siksi toistuvaa "en mene" -viestiä ei kannata ohittaa pelkkänä murrosiän hankaluutena. Mielenterveystalon kouluakäymättömyyden omahoito-ohjelmassa avataan tarkemmin mahdollisia syitä koulupoissaolojen taustalla.

Kouluaamuna törmäävät usein kaksi hätää

Nuoren hätä voi kuulostaa kiukulta, ehdottomuudelta tai ettei aihe kiinnosta:

"En mene." "Ihan sama."

"Et sä kuitenkaan ymmärrä."

Samaan aikaan vanhemman päässä käynnistyy oma ketjunsa. Mitä tästä seuraa? Entä jos poissaolot lisääntyvät? Mitä koulu ajattelee? Pitäisikö minun olla tiukempi? Joudunko taas perumaan palaverin?

Siinä hetkessä molemmat yrittävät päästä pois omasta epämukavasta olostaan. Vanhempi saattaa alkaa painostaa, koska tarvitsee nopeasti varmuuden siitä, että nuori tekee kuten sovittu. Nuori puolestaan vetäytyy, huutaa tai jähmettyy, koska hänen kehonsa yrittää päästä pois tilanteesta, jonka se kokee liian vaikeaksi.

Siksi yksi tärkeimmistä asioista on tämä:

Koulusta kieltäytymisen ongelmaa ei yleensä ratkaista siinä kiireisessä kouluaamussa, jolloin sekä nuoren että vanhemman hermosto on jo hälytystilassa.

Aamun tavoite on päästä yksi askel eteenpäin. Syiden selvittäminen ja pidemmän aikavälin suunnitelma tehdään myöhemmin yhdessä nuoren, koulun ja tarvittaessa muiden ammattilaisten kanssa.

Mitä tehdä, kun nuori ei suostu lähtemään kouluun?

1. Pysähdy ja keskeytä ensin oma automaattinen reaktiosi

Sinun ei tarvitse olla täysin rauhallinen. Riittää, ettet anna ensimmäisen säikähdyksen tai ärsytyksen päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hidasta puhetta, laske äänenvoimakkuutta ja ota yksi tavallista pidempi uloshengitys ennen kuin vastaat. Voit sanoa esimerkiksi:

"Huomaan, että kouluun lähteminen tuntuu tänään tosi vaikealta. En halua, että tästä tulee meille riita. Selvitetään yhdessä, mikä tässä aamussa on kaikkein vaikeinta."

Näin et vielä lupaa, että nuori saa jäädä kotiin. Et myöskään kiistä hänen kokemustaan tai yritä puhua sitä nopeasti pois.

2. Pienennä ongelma ja tee suuresta ongelmasta hieman pienempi

"Miksi et mene kouluun?" voi olla liian suuri kysymys, varsinkin jos nuori ei itsekään osaa selittää oloaan.

Kokeile selkeämpiä ja konkreettisempia kysymyksiä:

• Onko vaikeinta lähteä kotoa vai mennä koulurakennukseen?
• Onko tänään jokin tietty tunti, koe tai tilanne?
• Onko koulussa joku ihminen, jonka kohtaaminen tuntuu vaikealta?
• Tuntuuko koko päivä mahdottomalta vai jokin tietty osa siitä?

Tarkoitus ei ole kuulustella. Pienemmät kysymykset auttavat nuorta sanoittamaan kokemusta, joka voi tuntua hänen sisällään vain yhtenä suurena "en pysty" -olona.

3. Pyydä tukea, pidä suunta selkeänä ja ota koulu mukaan

Nuoren kokemuksen ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että koulunkäynnin tärkeydestä luovutaan. Voit sanoa:

"Mä uskon, että tämä tuntuu sinusta nyt todella vaikealta. Kouluun meneminen on edelleen tavoite, mutta meidän ei tarvitse keksiä ratkaisua tähän kahdestaan."

Jos koko koulupäivä tuntuu ylivoimaiselta, koulun kanssa voidaan joskus sopia pienemmästä askeleesta. Nuori voi esimerkiksi tulla hieman myöhemmin, mennä sovitulle oppitunnille tai tavata ovella tutun aikuisen. Järjestelyt kannattaa suunnitella yhdessä koulun kanssa, jotta vastuu ei jää vain nuorelle tai vanhemmalle.

Vanhempainliitto suosittelee lempeää mutta päättäväistä kannustamista sekä koulun ja opiskeluhuollon tuen hyödyntämistä. Vaikeanakin aamuna tavoite voi olla kouluun meneminen hieman myöhässä tai sovitulle tunnille. Lue Vanhempainliiton ohjeet.

Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi luokanvalvojaan, ryhmänohjaajaan, kouluterveydenhoitajaan, kuraattoriin tai koulupsykologiin. Sinun ei tarvitse tietää valmiiksi, mistä tilanne johtuu. Riittää, että kerrot, mitä kotona tapahtuu ja mikä sinua huolestuttaa.

Mitä vaikeana kouluaamuna kannattaa välttää?

Yritä välttää nuoren kutsumista laiskaksi tai hankalaksi, pitkää kuulustelua, uhkailua ja tunteen vähättelyä: "Kaikkia väsyttää, mene nyt vain."

Jos nuori jää kotiin, päivästä ei tarvitse tehdä rangaistusta. Tavallisesta rytmistä on silti hyvä pitää kiinni mahdollisuuksien mukaan. Nuori nousee ylös, syö ja osallistuu sovittuihin koulutehtäviin.

Tarkoitus on viestiä, ettei kotiin jääminen ole häpeä eikä palkinto. Se on tilanne, johon etsitään aktiivisesti apua.

Ahdistavien tilanteiden jatkuva välttely voi vahvistaa ahdistusta. Siksi nuorta kannattaa tukea palaamaan kouluun vähitellen ja sopivalla avulla sen sijaan, että kotiin jäämisestä muodostuu pysyvä ratkaisu. MIELI ry:n ohjeissa korostetaan kannustamista, toivon luomista ja avun hakemista, kun ahdistus alkaa vaikuttaa koulunkäyntiin.

Milloin nuoren koulunkäynnistä pitää huolestua?

Yksittäinen vaikea aamu ei vielä kerro vakavasta ongelmasta. Tilannetta kannattaa kuitenkin selvittää nopeasti, jos:

• nuori vastustaa kouluun lähtemistä toistuvasti
• poissaolot lisääntyvät tai keskittyvät tiettyihin päiviin
• nuorella on toistuvasti päänsärkyä, vatsakipua tai muuta oireilua kouluaamuina
• uni, syöminen tai vuorokausirytmi muuttuu selvästi
• nuori vetäytyy kavereista tai aiemmin tärkeistä asioista
• koulumenestys laskee äkillisesti
• nuori kertoo kiusaamisesta, yksinäisyydestä tai pelosta
• nuori ei pysty lähtemään kotoa muuallekaan
• nuoren paha olo tai aggressiivinen käyttäytyminen jatkuu
• nuori puhuu itsetuhoisuudesta tai vahingoittaa itseään.

MLL suosittelee selvittämään nuoren tilannetta, jos kouluhaluttomuus on jatkuvaa, poissaoloja kertyy, nuorta kiusataan, hänellä ei ole koulussa kavereita tai arvosanat laskevat äkillisesti. Lue MLL:n ohjeet koulunkäynnistä heränneeseen huoleen.

Jos nuoren paha olo pitkittyy tai vaikuttaa selvästi koulunkäyntiin ja muuhun arkeen, apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Sinun ei tarvitse ensin tietää, onko kyse ahdistuksesta, masennuksesta, oppimisvaikeudesta, kiusaamisesta vai jostakin muusta.

Jos pelkäät nuoren vahingoittavan itseään välittömästi, saata hänet lähimpään päivystykseen tai soita hätänumeroon 112. Mielenterveystalo: Miten auttaa itsetuhoista nuorta?

Vaikea kouluaamu ei ole arvio vanhemmuudestasi

Kun oma nuori ei suostu menemään kouluun, vanhemmalle voi tulla vahva tunne siitä, että hänen pitäisi osata ratkaista tilanne nopeasti ja yksin.

Mutta tämä ei ole koe, jossa hyvä vanhempi löytää oikeat sanat ja saa nuoren viidessä minuutissa ovesta ulos.

Tärkeintä on pitää yhteys mahdollisimman avoimena, ottaa tilanne vakavasti ja tuoda mukaan muita turvallisia aikuisia. Joskus ensimmäinen onnistuminen on kouluun lähteminen. Joskus se on se, että nuori kertoo ensimmäistä kertaa, mikä koulussa tuntuu niin vaikealta.

Molemmat ovat liikettä oikeaan suuntaan.