Miksi keskustelun ajoitus ratkaisee enemmän kuin sanat?
Moni vanhempi käyttää yllättävän paljon aikaa oikeiden sanojen etsimiseen
Mietimme, miten asian voisi sanoa niin, ettei nuori loukkaantuisi, vetäytyisi tai suuttuisi. Pyörittelemme lauseita mielessämme ja toivomme löytävämme juuri sen tavan puhua, joka avaisi keskustelun.
Mutta vuosien aikana olen huomannut jotain yllättävää.
Harvoin keskustelu epäonnistuu ensimmäiseen lauseeseen.
Usein se on mennyt lukkoon jo ennen kuin kumpikaan on ehtinyt sanoa mitään.
Siksi uskon, että ajoitus ratkaisee usein enemmän kuin oikeat sanat.
Hyvä keskustelu voi epäonnistua väärällä hetkellä
Kuvitellaan tavallinen arki-ilta.
Nuori tulee kotiin pitkän koulupäivän jälkeen. Päivän aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Kokeita, ryhmätöitä, kavereita, viestejä, ehkä jokin pettymys tai riita. Samalla vanhemmalla on mielessään omat asiansa – työpäivä, kodin pyörittäminen ja ehkä huoli siitä, ettei kaikki tunnu olevan ihan hyvin.
Sitten vanhempi päättää, että nyt olisi hyvä hetki jutella. Todellisuudessa juuri se voi olla ainoa asia, joka estää keskustelun onnistumisen.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että nuori ei halua puhua, tai että sinä sanoisit jotain väärin. Kyse voi olla siitä, ettei kummankaan mieli ole vielä valmis kohtaamaan toista.
Ja silloin parhaatkin sanat osuvat helposti väärään aikaan.
Harvoin keskustelu epäonnistuu yhteen lauseeseen. Usein se tapahtuu ennen kuin kumpikaan on ehtinyt sanoa mitään.
Jokaisella keskustelulla on oma hetkensä
Olen alkanut ajatella, että jokaisella vaikealla keskustelulla on oma keskusteluikkunansa.
Se on hetki, jolloin molemmilla on mahdollisuus kuulla toisiaan.
Jos toinen on vielä ylikuormittunut, voimakkaan tunnereaktion vallassa tai ajatuksissaan aivan muualla, parhaatkin sanat voivat osua ohi. Sama keskustelu voi kuitenkin onnistua puoli tuntia myöhemmin aivan eri tavalla.
Siksi ennen kuin mietit, mitä sanoisit, kannattaa pysähtyä hetkeksi kysymään itseltäsi jotain vielä tärkeämpää:
Onko tämä oikea hetki meille molemmille?
Mistä tunnistaa, että keskusteluikkuna on auki?
Keskusteluikkuna ei avaudu kellonajan mukaan, vaan tunnetilan mukaan.
Juuri koulusta tullut nuori saattaa tarvita hetken aikaa ennen kuin hän pystyy siirtämään huomionsa päivän tapahtumista kotiin. Samalla tavalla myös vanhempi voi huomata kantavansa mukanaan työpäivän kiirettä, huolia tai ärtymystä.
Siksi ennen vaikeaa keskustelua pysähdyn itse usein neljän kysymyksen äärelle.
- Onko nyt oikea hetki?
- Millaisessa tunnetilassa olen itse?
- Mikä on tämän keskustelun tavoite?
- Voisiko tämä onnistua paremmin, jos odotan vielä hetken?
Yllättävän usein huomaan, että jo pieni odottaminen muuttaa koko keskustelun energian.
Entä jos keskusteluikkuna ei avaudu tänään?
Joskus oikeaa hetkeä ei tule sinä päivänä.
Nuori ei halua puhua. Vastaukset jäävät lyhyiksi. Tai hän sanoo suoraan, ettei jaksa keskustella.
Silloin vanhemman vaikein tehtävä on hyväksyä, ettei tärkeääkään keskustelua voi aina käydä silloin, kun itse haluaisi.
Se ei tarkoita, että asiasta pitäisi luopua.
Se tarkoittaa, että joskus tärkein viesti nuorelle ei ole se, mitä sanot. Vaan se, että hän huomaa sinun olevan valmis kuuntelemaan myös huomenna.
Hyvä ajoitus rakentaa turvallisuutta
Olen huomannut, että onnistuneita keskusteluja muistellaan harvoin siksi, että joku sanoi täydelliset sanat.
Ne muistetaan siksi, että toisella oli tunne, että häntä ei painostettu. Että hän sai tulla kuulluksi omassa tahdissaan.
Kun nuori kokee tämän riittävän monta kertaa, hän alkaa vähitellen luottaa siihen, ettei jokaista keskustelua tarvitse pelätä.
Ja juuri siitä syntyy turvallisuus. Ei täydellisistä keskusteluista, vaan siitä, että koti on paikka, jossa vaikeistakin asioista voi puhua silloin, kun siihen on valmis.
Lopuksi
Jos tästä artikkelista muistaisi vain yhden asian, toivon sen olevan tämä: Hyvä keskustelu ei ala ensimmäisestä lauseesta.
Se alkaa siitä, että molemmilla on mahdollisuus kuulla toisensa. Joskus viisain päätös vanhempana ei ole löytää oikeita sanoja, vaan malttaa odottaa oikeaa hetkeä.
Kokeile tätä tänään
Ennen seuraavaa tärkeää keskustelua pysähdy hetkeksi.
Älä mieti ensimmäiseksi, mitä aiot sanoa. Kysy itseltäsi mielummin: Onko tämä oikea hetki meille molemmille?
Jos vastaus on epävarma, anna tilanteelle vielä vähän aikaa.
Usein juuri se pieni odotus tekee keskustelusta turvallisemman – ja joskus myös paljon onnistuneemman.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi teini ei halua puhua kanssani?
Usein kyse ei ole siitä, ettei nuori haluaisi koskaan puhua. Murrosiässä oma tila ja palautuminen korostuvat, ja keskustelulle sopiva hetki voi olla eri kuin vanhemmalla. Painostaminen vie keskustelua usein kauemmas, kun taas oikea ajoitus helpottaa yhteyden syntymistä.
Milloin vaikea asia kannattaa ottaa puheeksi teinin kanssa?
Vaikeista asioista kannattaa puhua silloin, kun sekä nuorella että vanhemmalla on mahdollisuus keskittyä keskusteluun. Heti koulupäivän jälkeen, kesken riidan tai voimakkaan tunnereaktion aikana ajoitus on harvoin paras mahdollinen.
Mitä tehdä, jos teini ei kuuntele?
Sen sijaan että yrittäisit löytää paremmat sanat, pysähdy hetkeksi miettimään, onko nyt oikea hetki keskustelulle. Sama asia voi saada täysin erilaisen vastaanoton, kun molemmat ovat rauhoittuneet.
Kannattaako vaikeasta asiasta puhua heti?
Kaikkia asioita ei tarvitse ratkaista heti. Jos odottaminen auttaa molempia rauhoittumaan, keskustelu onnistuu usein paremmin. Tärkeintä on, ettei asia jää kokonaan käsittelemättä.
Voiko keskustelun siirtäminen parantaa yhteyttä?
Usein voi. Keskustelun siirtäminen ei tarkoita asian välttelyä, vaan sitä, että valitsee hetken, jolloin molemmilla on paremmat mahdollisuudet kuulla toisiaan.