Rehellisesti... riitoja tulee ihan jokaisessa perheessä. Mutta ne eivät kerro epäonnistuneesta vanhemmuudesta eivätkä huonosta suhteesta nuoreen.
Yhteys alkaa ennemminkin heiketä silloin, kun riita jää käsittelemättä ja molemmat osapuolet vetäytyvät omiin oloihinsa odottamaan, että "joku muu" tekisi ensimmäisen liikkeen.
Hyvä uutinen on, ettei yhteyden korjaaminen vaadi täydellisiä sanoja. Usein riittää yksi pieni askel oikeaan suuntaan.
Riidan jälkeen joku vetäytyy omaan huoneeseen. Toinen alkaa siivota keittiötä, uppoutuu töihin tai puhelimen syövereihin. Kaikki tarvitsevat hetken omaa tilaa, mutta samalla ilmaan jää jotain keskeneräistä.
Olen huomannut vuosien ajan vanhempien kanssa työskennellessäni, kuinka riita itsessään ei ole se, mikä etäännyttää vanhemman ja nuoren. Eikä nuori edes tarvitse kotia, jossa ei koskaan koroteta ääntä, hermostuta tai loukkaannuta.
Tärkeämpää on kokemus siitä, että vaikeidenkin hetkien jälkeen yhteys löytyy uudelleen.
Juuri sitä kutsun yhteyden korjaamiseksi.
En tiedä miten voisin korostaa tarpeeksi: yhteyden korjaaminen yksi tärkeimmistä taidoista, joita perheessä voidaan opetella ja toteuttaa.
Moni vanhempi odottaa oikeaa hetkeä ja oikeita sanoja. Ja ajattelee ehkä, että keskustelu pitäisi osata aloittaa niin hyvin, ettei nuori loukkaantuisi enää uudelleen.
Tämä on todella luonnollista ja ihanaa, mutta realistisesti sellaista hetkeä ei useinkaan tule.
Usein riittää, että joku uskaltaa aloittaa. Ei pitkällä selityksellä eikä puolustuspuheella, vaan aidolla halulla palata takaisin yhteyteen.
Joskus yksi lause riittää. Esim. "Jäin miettimään eilistä. En haluaisi, että se jäi meidän väliin."
Tai: "Minäkin sanoin asioita, joita olen jälkeenpäin miettinyt."
Huomaat ehkä, ettei kummassakaan lauseessa yritetä todistaa, kumpi oli oikeassa.
Tarkoitus ei ole voittaa riitaa jälkikäteen, vaan "avata ovi yhteyteen" uudelleen. Ja joskus kaikkein tärkeintä on hyväksyä sekin, ettei nuori ehkä halua puhua juuri sillä hetkellä.
Yhteyden korjaaminen ei aina ala keskustelusta. Joskus se alkaa siitä, että nuori huomaa sinun olevan valmis kohtaamaan hänet lämpimästi myös seuraavana päivänä.
Joskus yhteyttä yrittää korjata liian nopeasti. Voin myöntää että itse olen mestari tässä!!
Vanhempana on joskus vaan todella vaikea sietää sitä, että välit ovat ihan solmussa. Tekisi mieli hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.
Mutta yhteyttä ei voi kiirehtiä.
Jos nuori ei vielä halua puhua, tärkeintä on jättää ovi auki.
Sen voi tehdä hyvin yksinkertaisesti sanomalla esim. "Huomaan, ettei nyt ole oikea hetki. Halusin vain, että tiedät minun olevan valmis juttelemaan, kun sinäkin olet."
Sen jälkeen kannattaa antaa aikaa. Ei vetäytyä pois. Eikä myöskään palata asiaan viiden minuutin välein.
Nuorelle syntyy turvallinen kokemus siitä, ettei hänen tarvitse valita kahden vaihtoehdon välillä: puhua heti tai menettää yhteys.
Hän saa tulla takaisin silloin, kun on siihen valmis.
Jos kotona on jäänyt jokin riita ilmaan, älä mieti ensimmäiseksi miten pystyt puhumaan täydellisesti.
Mieti yksi pieni teko, joka kertoo nuorelle: "Meidän välit on minulle tärkeät."
Se voi olla lämmin tervehdys, yhteinen iltapala, tai vaikka kutsu koiran kanssa kävelylle.
Tai vain se, että istahdat hetkeksi samaan tilaan ilman tarvetta ratkaista, selvittää tai suunnitella yhtään mitään.
Pienet hetket eivät aina tunnu suurilta, mutta silti just niissä yhteys alkaa usein rakentua uudelleen.
Useimmiten kyllä, mutta vasta silloin, kun molemmilla on siihen riittävästi tilaa. Tarkoitus ei ole käydä riitaa uudelleen läpi, vaan palauttaa yhteys.
Yhteyttä ei voi pakottaa. Vanhempi voi kuitenkin näyttää teoillaan, että ovi on edelleen auki. Lämmin tervehdys, tavallinen arjen kohtaaminen tai rauhallinen läsnäolo voivat olla ensimmäinen askel takaisin yhteyteen.
Monessa perheessä ensimmäinen askel jää vanhemmalle. Ei siksi, että vastuu olisi yksin aikuisella, vaan koska aikuisella on yleensä enemmän valmiuksia näyttää, että yhteys on tärkeämpi kuin se, kumpi oli oikeassa.
Yksittäinen riita harvoin ratkaisee suhteen suunnan. Paljon enemmän merkitystä on sillä, jääkö yhteys pitkäksi aikaa katki vai löydetäänkö tie takaisin toisen luo.
Ensimmäisen koulupäivän jälkeen nuori voi tulla kotiin innostuneena, pettyneenä, väsyneenä tai täysin hiljaisena. Näillä konkreettisilla lauseilla osoitat kiinnostusta ilman, että kotiovelle syntyy kuulustelu.
Monelle vanhemmalle arkeen paluu alkaa jo viikkoja ennen ensimmäistä koulupäivää, vaikka kalenterissa olisi vielä kesälomaa jäljellä.
