Miksi teini vetäytyy eikä halua puhua? Mitä vanhemman kannattaa tehdä?
Moni vanhempi huomaa tämän muutoksen vähitellen.
Vielä muutama vuosi sitten koulupäivän kuulumiset tulivat melkein itsestään. Automatkalla kotiin ehdittiin jutella kavereista, opettajista ja päivän tapahtumista ilman, että niitä tarvitsi erikseen kysyä.
Sitten jokin alkaa muuttua.
Vastaukset lyhenevät. Ovi sulkeutuu useammin. Huoneessa viihdytään pidempään.
Ja vanhempi huomaa miettivänsä, onko kaikki hyvin. Se on toooodella ymmärrettävä ajatus.
Kun yhteisiä keskusteluja on vähemmän kuin ennen, mieli alkaa helposti täyttää tyhjät kohdat omilla tulkinnoillaan. Moni huomaa pohtivansa, johtuuko vetäytyminen jostain, mitä kotona on tapahtunut. Toisinaan mieleen hiipii myös huoli siitä, ettei nuori enää halua olla vanhempiensa seurassa.
Todellisuudessa vastaus ei useinkaan ole näin yksinkertainen.
Murrosikä muuttaa nuorta monella tavalla. Samalla muuttuu myös tapa olla yhteydessä vanhempiin.
Hiljaisuus ei aina tarkoita, että yhteys olisi kadonnut. Joskus se kertoo vain siitä, että nuori harjoittelee olemaan vähän enemmän oma itsensä.
Vetäytyminen kuuluu usein kasvamiseen
Murrosikä on täynnä ristiriitoja.
Nuori haluaa samaan aikaan enemmän omaa tilaa ja enemmän turvaa. Hän saattaa vetäytyä huoneeseensa tuntikausiksi, mutta toivoa silti, että joku huikkaa alakerrasta, milloin ruoka on valmista.
Hän haluaa tehdä päätöksiä itse, mutta kaipaa edelleen tunnetta siitä, että kotona on turvallisia aikuisia, joiden varaan voi tarvittaessa nojata.
Siksi vetäytymistä kannattaa katsoa hieman uteliaasti ennen kuin tekee siitä johtopäätöksiä.
Onko nuori edelleen kiinnostunut kavereistaan? Lähteekö hän välillä mukaan yhteiseen tekemiseen Tuleeko hän välillä itse juttelemaan, vaikka vain hetkeksi?
Nämä pienet hetket kertovat usein enemmän kuin kiinni oleva ovi.
Vanhempana tekee helposti mieli saada yhteys takaisin samanlaiseksi kuin ennen.
Silti juuri murrosikään kuuluu, että yhteys alkaa näyttää erilaiselta.
Se ei välttämättä ole huonompi, vaan rakentuu vähän uudenlaisella tavalla.
Ja usein juuri tässä kohtaa tarvitaan eniten kärsivällisyyttä.
Yhteys ei ehkä enää synny pitkistä iltakeskusteluista.
Se voi löytyä viiden minuutin automatkasta, yhteisestä kauppareissusta tai siitä, että istutte hetken samassa huoneessa ilman tarvetta täyttää hiljaisuutta puheella.
Pysähdy hetkeksi
Kun nuori vetäytyy omaan huoneeseensa, mikä on ensimmäinen ajatuksesi?
Huolestutko heti vai pystytkö hetkeksi pysähtymään ja pohtimaan, mitä kaikkea muuta vetäytymisen taustalla voisi olla?
Vanhemmat pelkäävät usein suljettua ovea. Nuorelle ovi voi olla tapa säädellä omaa kuormitustaan.
Milloin vetäytymisestä kannattaa huolestua?
Usein vanhemmat kysyvät, missä vaiheessa vetäytyminen on tavallista murrosikää ja milloin siitä pitäisi huolestua.
Tähän ei ole yhtä tarkkaa rajaa.
Siksi yksittäisen asian sijaan kannattaa katsoa kokonaisuutta.
Jos nuori viihtyy paljon omassa huoneessaan, mutta käy edelleen koulua, tapaa kavereitaan, innostuu välillä omista harrastuksistaan tai tulee välillä omasta aloitteestaan juttelemaan, vetäytyminen voi hyvin kuulua siihen vaiheeseen, jossa hän rakentaa omaa itsenäisyyttään.
Huolta herättää enemmän se, jos moni asia muuttuu samaan aikaan, esim. nuori alkaa eristäytyä myös kavereistaan, ja/tai mikään aiemmin tärkeä asia ei tunnu enää kiinnostavan.
Jos ruokailu, uni tai mieliala muuttuvat selvästi.
Tai oma tunne vanhempana sanoo, ettei kyse ole enää pelkästä oman tilan tarpeesta.
Vanhemman huolta ei kannata vähätellä.
Jos jokin tuntuu pitkään erilaiselta kuin ennen, siitä on hyvä jutella esimerkiksi koulun, opiskeluhuollon tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Aina ei tarvitse tietää, mistä on kyse. Riittää, että ottaa huolen vakavasti.
Huoli syntyy helposti yhdestä hetkestä. Ymmärrys syntyy, kun katsoo hieman pidempää aikaväliä.
Mieti hetki, mitä kaikkea nuoren elämässä on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Usein kokonaisuus kertoo enemmän kuin yksittäinen päivä.
Yhteys voi säilyä, vaikka sanoja olisi vähemmän
Vanhemmat yhdistävät helposti hyvän yhteyden siihen, että puhutaan paljon.
Murrosiässä yhteys alkaa kuitenkin näyttää usein erilaiselta. Keskustelut voivat lyhentyä, mutta niiden merkitys voi samalla kasvaa.
Nuori ei välttämättä kerro päivän tapahtumia samalla tavalla kuin ennen. Silti hän saattaa haluta, että istut hetkeksi hänen viereensä sohvalle, lähdet mukaan kauppaan tai katsot hänen kanssaan jakson lempisarjaa.
Kaikki yhteys ei kulje sanojen kautta.
Joskus tärkeintä on, että nuori tietää sinun olevan saatavilla.
Ilman painostusta tai jatkuvia kysymyksiä.
Ilman tunnetta siitä, että jokainen yhteinen hetki muuttuu keskusteluksi.
Olen huomannut, että monessa perheessä juuri tavalliset arjen hetket alkavat kantaa kaikkein eniten. Ja tämä on muuten myös aihe mitä nuoret kommentoivat somepostauksiini - he todella arvostavat tätä!!
Yhteinen automatka. Koiralenkki. Ruoanlaitto. Hiljainen ilta olohuoneessa.
Niissä ei ehkä puhuta suurista asioista. Silti ne rakentavat tärkeää kokemusta siitä, että yhteys on olemassa silloinkin, kun on vaikea keksiä puhumista.
Pysähdy hetkeksi
Kysy itseltäsi: Onko yhteys omassa mielessäni liian vahvasti sidottu puhumiseen?
Joskus nuori kertoo läheisyydestä aivan muilla tavoilla. Hän istahtaa hetkeksi samaan huoneeseen, pyytää apua pieneen asiaan tai jää seisomaan viereesi keittiöön ilman erityistä syytä.
Ne hetket on helppo ohittaa.
Silti juuri niissä yhteys usein näkyy kaikkein selvimmin.
Vanhempana on helppo laskea sanoja. Nuori kertoo yhteydestä usein paljon muillakin tavoilla.
Nuoret toivovat usein jotain paljon yksinkertaisempaa kuin osaamme ajatella
Yksi asia on jäänyt mieleeni todella vahvasti. Kun teen videoita tai kirjoitan nuorten ja vanhempien välisestä yhteydestä, nuoret kommentoivat yllättävän usein samaa asiaa.
He eivät kirjoita kaipaavansa vanhempia, jotka kysyvät enemmän. He kaipaavat enemmän aikaa ja omaa tilaa. Ja luottamusta siihen, että he saavat tulla itse juttelemaan, kun sanat löytyvät.
Se ei tarkoita, etteivätkö he tarvitsisi vanhempiaan. Päinvastoin.
Moni nuori tuntuu toivovan juuri sitä, että vanhempi pysyy lähellä ilman jatkuvaa painetta puhua.
Se on aika tärkeä muistutus meille aikuisille. Me mittaamme helposti yhteyttä sillä, kuinka paljon keskustellaan. Nuori saattaa mitata sitä aivan toisella tavalla. Sillä, että olet edelleen siinä. Ettet loukkaannu hiljaisuudesta. Tai ettet katoa, vaikka hän tarvitsee välillä omaa tilaa.
Ja ehkä juuri siinä syntyy turvallisuus, jonka ansiosta hän jonain päivänä tulee itse kertomaan siitä asiasta, jota olet odottanut.
Kokeile tätä tänään
Kun nuori vetäytyy tänään omaan huoneeseensa, älä tee siitä vielä johtopäätöksiä.
Anna tilanteen olla hetki juuri sellainen kuin se on, ja kun kohtaatte myöhemmin päivän aikana, älä yritä ensimmäiseksi saada keskustelua käyntiin.
Riittää, että olet tavalliseen tapaan läsnä.
Jos yhteys syntyy, niin mahtavaa. Jos ei vielä tänään synny, sekin on ihan normaalia.
Vanhemmuudessa yllättävän moni tärkeä asia rakentuu vähitellen. Myös luottamus siihen, että nuori tulee luoksesi silloin, kun hän on valmis.
Usein kysytyt kysymykset
Onko normaalia, että teini haluaa olla paljon omassa huoneessaan?
Kyllä. Murrosikään kuuluu usein lisääntynyt oman tilan tarve. Vetäytyminen ei yksin kerro siitä, että kaikki olisi huonosti.
Mistä tiedän, milloin vetäytymisestä kannattaa huolestua?
Jos vetäytymisen rinnalla muuttuvat myös mieliala, uni, ruokailu, koulunkäynti tai ihmissuhteet ja muutos jatkuu pitkään, asia kannattaa ottaa puheeksi ja tarvittaessa hakea tukea.
Pitäisikö teiniä houkutella puhumaan enemmän?
Useimmiten jatkuva kysely lisää painetta. Turvallisempi tapa on pitää yhteyden ovi auki ja tarjota mahdollisuuksia yhteisiin hetkiin ilman odotusta pitkästä keskustelusta.
Mitä tehdä, jos teini ei kerro asioistaan?
Kaikki nuoret eivät käsittele ajatuksiaan puhumalla. Yhteys voi rakentua myös yhteisestä tekemisestä, tavallisista arjen hetkistä ja kokemuksesta, että vanhempi on aidosti läsnä silloin, kun häntä tarvitaan.