Jos olet joskus miettinyt jotain näistä, tämä artikkeli on sinulle:

• Miksi samat riidat toistuvat meidän kotona yhä uudelleen?
• Miksi keskustelu menee aina samalla tavalla, vaikka päätin toimia tällä kertaa toisin?
• Miksi tuntuu, että riita alkaa jo ennen kuin kumpikaan ehtii kunnolla puhua?
• Voiko riitakehän oikeasti katkaista?
• Miten yhteys löytyy takaisin, kun sama kaava tuntuu toistuvan viikosta toiseen? 
  
  

"Miten me päädytään aina tähän samaan riitaan?"

Joskus riidan jälkeen jää istumaan keittiöön ja miettii yhtä asiaa: miten me taas päädyttiin tähän?

Tarkoitus ei ollut riidellä. Tarkoitus oli muistuttaa kotiintuloajasta, pyytää laittamaan puhelin pois ruokapöydästä tai kysyä, miten koe meni.

Silti keskustelu lähti taas samaan suuntaan kuin niin monta kertaa ennenkin.

Ja lopulta molemmille jäi tunne, ettei kumpikaan tullut oikeastaan kuulluksi.

Moni vanhempi alkaa siinä kohtaa miettiä omaa toimintaansa. Olisiko pitänyt sanoa asiat toisin? Olisiko pitänyt olla tiukempi vai sittenkin rauhallisempi?

Todellisuudessa ongelma ei useinkaan ole yksittäinen lause tai se, että toinen teki jotain väärin.

Paljon useammin taustalla on ilmiö, jota kutsun riitakehäksi.

Kun sama tilanne toistuu riittävän monta kertaa, myös tapa kohdata toisemme alkaa toistaa itseään. Ja juuri siksi tuntuu siltä, että keskustelu lähtee väärille raiteille lähes itsestään.

Riitakehä syntyy huomaamatta

Riitakehä rakentuu pitkän ajan saatossa vähitellen, ja usein niin huomaamatta, ettei kukaan perheessä edes huomaa sitä.

Aluksi kyse on ehkä yhdestä vaikeasta keskustelusta, sitten toisesta. Lopulta huomaatte puhuvanne samasta aiheesta aina samalla fiiliksellä.

Ehkä tunnistat tämän: vanhempi aloittaa keskustelun tietyllä tavalla. Nuori vastaa kuten ennenkin. Vanhempi turhautuu. Nuori vetäytyy tai puolustautuu.

Lopulta keskustelu päättyy tuttuun tunteeseen, ettei tämä vienyt asioita yhtään eteenpäin.

Ja juuri siksi joskus tuntuu siltä, että riita käynnistyy lähes itsestään. Ei siksi, että kumpikaan olisi lähtenyt riitelemään, vaan siksi, että tuttu riitakehä vetää molemmat huomaamatta mukaan samaan käsikirjoitukseen.

Tämän takia riitakehä on niin sitkeä. Se saa reagoimaan vanhaan kokemukseen, vaikka edessä olisi tällä kertaa mahdollisuus aivan uudenlaiseen keskusteluun.

Riitakehä syntyy siitä, että alamme kohdata toisemme aina samalla tavalla.

Pysähdy hetkeksi

Mieti jotakin riitaa, joka on toistunut teidän kotonanne useamman kerran. Missä kohtaa huomaat itse ajattelevasi: "Tämä menee taas samalla tavalla kuin viimeksi."

Pelkästään tämä ajatus kertoo, että riitakehä on ehtinyt rakentua.

Riitakehä ei katkea sillä, että perustelee paremmin

Kun sama riita on toistunut tarpeeksi monta kertaa, moni vanhempi alkaa etsiä ratkaisua sanoista, perusteluista ja selittämisestä.

Ajatus on hyvin inhimillinen. Niin tekisin luultavasti itsekin.

Silti olen huomannut, että riitakehä ei yleensä katkea paremmilla perusteluilla. Jos molemmat odottavat jo valmiiksi joutuvansa puolustamaan itseään, sanat eivät tavoita toista samalla tavalla kuin silloin, kun keskustelu alkaa avoimin mielin.

Siksi samasta asiasta voidaan keskustella kymmenen kertaa ilman, että kumpikaan kokee tulleensa oikeasti kuulluksi.

Ongelma ei useinkaan ole siinä, etteikö asia olisi tärkeä. Ongelma on siinä, että vanha riitakehä vie keskustelua eteenpäin nopeammin kuin kumpikaan ehtii huomata.

Jos yksi ihminen muuttaa omaa tapaansa toimia, koko keskustelu voi muuttua

Tässä kohtaa moni ajattelee helposti, että muutoksen pitäisi lähteä nuoresta.

Olisi varmasti helpompaa, jos hän vastaisi rauhallisemmin, muistaisi sovitut asiat tai olisi heti valmis keskustelemaan.

Todellisuudessa riitakehä alkaa muuttua jo silloin, kun toinen osapuoli tekee jotakin hieman eri tavalla kuin ennen.

Se voi tarkoittaa sitä, että keskustelua ei aloitakaan heti, kun tunteet ovat vielä pinnassa. Tai sitä, että ensimmäinen lause ei ole muistutus tai moite, vaan utelias kysymys.

Usein kyse on hyvin pienistä asioista, mutta juuri pienet asiat muuttavat vähitellen koko vuorovaikutuksen suuntaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi kantaa yksin vastuu kaikesta.

Se tarkoittaa sitä, että aikuisella on mahdollisuus tehdä ensimmäinen liike pois vanhasta riitakehästä.

Ja joskus yksi erilainen kohtaaminen riittää siihen, ettei seuraava keskustelu enää kuljekaan täysin samaa polkua kuin kaikki aiemmat.